seksuaalineuvojaminttu

Lähijakso 5

Lähijakso 5 ajoittui siis ajallisesti tammikuun puoliväliin. Ensimmäisenä päivänä meillä oli koko päivän asiantuntijaluennoitsija Mari Camut kertomassa lantionpohjanlihaksiston merkityksestä seksuaalisuudelle ja fysioterapian hyödyistä lantionpohjanlihasten hoidossa.

Luennoitsija oli hyvin kiinnostunut erikoisalastaan ja perehtynyt aiheeseen todella syvällisesti. Tutustuimme päivän aikana lantionpohjan anatomiaan, lantion, ligamenttien ja sidekudosten anatomiaan, miesten ja naisten lantionpohjan anatomian erilaisuuteen, lantionpohjanlihasten vaikutuksesta eri toimintoihin ja toimintahäiriöihin (näistä mainittakoon virtsankarkailu ja laskeumat). Teimme myös lukuisia harjoitteita lantionpohjan lihaksille ja vaikka aika usein lantionpohjaa tulee treenattua, niin täytyy myöntää, että tämän koulupäivän jälkeen lantionpohjassa tuntui, että treeniä on tullut tehtyä ja toki näitä temppuja piti kumppanillekin opettaa.

Seuraavana päivänä oli aiheena addiktoitunut seksuaalikäyttäytyminen ja iltapäivästä kokemusasiantuntija seksuaaliväkivallasta. Addiktoituneesta seksuaalikäyttäytymisestä kävimme lävitse mitä on addiktoitunut seksuaalikäyttäytyminen ja mikä on seksuaalineuvoja rooli kun vastaanotolle hakeutuu henkilö joka kokee kärsivänsä addiktoituneesta seksuaalikäyttäytymisestä. Useimmiten addiktoituneesta seksuaalikäyttäytymisestä kärsivä henkilö kaipaa pidempää ja syvemmälle käyvää apua ongelmatiikkaan, joten useimmiten seksuaaliterapia on osuvampi apukeino tähän tilanteeseen.

Kävimme lävitse lomakepatteristoa, millä arvioidaan addiktoituneen seksuaalikäyttäytymisen pakonomaisuuden arviointia, riippuvuuden vakavuusasteen arviointia ja mihin kategoriaan riippuvuus luokitellaan. Kävimme lävitse myös riippuvuuskäyttäytymisen syklit, jonka avulla voidaan asiakasta saada havaitsemaan tilanteet, mitkä johtavat haitallisen toimintamallin toistamiseen. Nämä osa-alueet voidaan käydä lävitse seksuaalineuvonnassa ja tämän jälkeen siirtää hoitosuhde seksuaaliterapeutille terapeuttisia työmenetelmiä silmällä pitäen.

Iltapäivällä vuorossa oli kokemusasiantuntija seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan saralta. Kokemusasiantuntija kertoi koskettavan tarinan huumeiden käytön aiheuttamista ongelmista ja lukuisista seksuaalisuutta loukkaavista tilanteista, mihin hän elämänsä aikana oli joutunut. Kertomus oli hyvin jäsennelty ja eteni johdonmukaisesti tietyllä tapaa kohti pohjaa ja sieltä toipumisprosessiin ja retkahdusten kautta nykytilanteeseen.

Kertomuksen jälkeen saimme vapaasti esittää kysymyksiä ja kysymyksiä riitti. Toipumisprosessi oli luonnolisesti edelleen käynnissä ja oli hyvä päästä kuulemaan, miten seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kohdannut ihminen kokee seksuaalisuutensa nyt, kun ei ole enää hyväksikäytölle alttiina, vaan vapaa tekemään ratkaisuja omasta vapaasta tahdosta.

Etäjaksosta en teekään nyt erillistä postausta, sillä etätehtäväksi tuli pohtia pienryhmän kanssa seksuaalianamneesin hyödyntämistä neuvontaprosessissa ja samassa tapaamisessa pohtia kehittämistehtävän etenemistä ja haasteita.

Tapasimme porukalla teamissa ja olimme tykönämme pohdiskelleet anamneesin käyttöä neuvonnassa ja osa on jo käyttänytkin soveltuvin osin asiakastapaamisissa. Kehittämistehtävät ovat kaikilla hyvässä vaiheessa, vaikka toki tekemistä vielä riittää kaikilla. Aiheen ja sivumäärän rajaaminen vaikuttaa olevan kaikilla yksi suurimmista haasteista.

Seuraavat lähipäivät onkin edessä jo huomenna maanantaina, niistä sitten taas uudessa postauksessa.

Etäjakso 4

Etäjakso 4 osui siis ajallisesti joulukuun puolen välin ja tammikuun puolen välin tienoolle. Etäjakson tehtäväksi tuli lukea ”Seksuaalineuvonnan tueksi osa 2” ja vierailla vertaisryhmän kanssa seksuaaliterveystuotteita myyvässä liikkeessä ja pohtia miten eri tuotteita voi hyödyntää myös eri sairauksien näkökulmasta, mutta myös nautinnon näkökulmasta..

Alunperin suunnittelimme, että kävisimme etäjaksoaikana joko Helsingissä tai Tampereella erotiikkaliikkeessä, mutta ajankäytöllisistä ongelmista johtuen emme saaneet yhteistä aikaa sovittua ja sovimme, että yhdistetään vierailu seuraavan lähipäivän yhteyteen, käydään Hyvinkään Hot Lips:issä.

Kävimme siis jälkimmäisen lähipäivän jälkeen myymälässä. Myymälässä oli asiakaspaleveluhenkinen myyjä, joka vastaili kysymyksiimme, joita esitimme koko vierailumme ajan. Tutkimme eri välineitä ja pohdimme niiden käyttötarkoitusta niin mielihyvän lähteenä, kuin mahdollisesti tarvittavia modifiointeja esimerkiksi vammasta johtuen, tai välineiden hyötyjä erilaisista sairauksista tai niiden jälkitiloista kärsittäessä.

Tarjolla oli tietysti monenlaisia erilaisia dildoja ja klotoriskiihottimia, erilaisia lantionpohjanlihasten voimistamiseen tarkoitettuja välineitä, penispumppuja, tekovaginoita, strap on:eja, anaalitappeja, erilaisia parikiihotusvälineitä ja tietysti eroottisia asuja ja liukasteita.

Välineet olivat kyllä kehittyneet melkoisesti siitä ajasta kun olin niitä edellisen kerran livenä tutkaillut. Edellinen kertani sijoittuu jopa niinkin kauas kuin ehkä vuoden 2000 sexhibition seksimessuille. Toki kerran olen ollut juhlissa missä oli seksiväline-esittelijä, mutta tarjonta tässä oli niin niukkaa, että ei varsinaisesti herännyt ajatusta, että mitä kaikkea sitä markkinoilla onkaan. Nettikauppoja puolestaan on tullut silloin tällöin selattua, mutta eipä näköjään vedä vertoja ihan konkreettiselle kivijalkaliikkeen vierailulle. Oli kiva saada käsin kokeilla miltä eri materiaalit tuntuivat tai minkälaisia erilaisia värinäohjelmia laitteisiin on ohjelmoitu. Ja toki, estetiikkaan on myös kiinnitetty valtavasti huomiota. Monet tuotteet olivat sellaisia, että voisi ihan yöpöydällä pitää, ilman, että näyttää, että siinä tosiaan yöpöydän päällä pönöttää tekopenis.

Mitään ei tällä kertaa mukaan tarttunut, voisi melkein sanoa, että runsauden pula iski ja toki kukkaronnyörit sen verran kireällä on, että ei voinut kaikkea mielenkiintoista hommata, niin rajaaminen oli vaikeaa, että minkä näistä kaikista mielenkiintoisista välineistä voisi omaan kokeiluun hankkia.

Seksuaalikasvatusta yökoulussa

Joulukuun loppupuolelle olin sopinut meneväni antamaan seksuaalikasvatusta yhdeksäsluokkalaisille yökouluun. Kävin muutamaa viikkoa aiemmin luokassa kertomassa, että olen tulossa yökouluun pitämään seksuaalikasvatusta, ja annoin tekemäni infolappusen, jossa esittelin itseni ja pyysin oppilailta aiheita, mitä juuri he haluaisivat seksuaalikasvatustunnilla käsiteltävän.

Vielä myöhemmin tein google Forms-lomakkeen, että oppilaat saivat netin kautta anonyymisti esittää kysymyksiä ja toiveita sisällöstä. Syystä tai toisesta vastauksia ei sitten juurikaan tullut ja jäin pohdiskelemaan, että mitähän sisältöä itse iltaa keksisin. Luotin kuitenkin itseeni ja siihen, että oppilaat tunsivat minut entisestään koulun entisenä terveydenhoitajana ja lähdin niin sanotusti ”takki auki” kohti uutta haastetta.

Koulun terveydenhoitajalta sain lainaksi Hivpontin tuottaman seksuaaliterveyden työkalupakin, ja tähän sisältyvästä seksuaalikasvattajan käsikirjastasta poimin kuitenkin edeltävästi caseja ja mahdollisia toiminnallisia tehtäviä, mikäli keskustelu ei lähde lentoon.

Seksuaaliterveyden työkalupakki kuva: Hivpoint

Saavuin koululle hyvissä ajoin, pizzatarjoilu oli juuri alkanut ja nähtävissä oli todella hyvä fiilis. Oppilaat kyselivät syömisen lomasta, että mitä seksuaalikasvatustunti tulee sisältämään. Kunhan kaikki olivat saaneet syödyksi kokoonnuimme luokkaan ja aloitimme tunnin.

Luokka on hyvin puhelias ja vilkas ja välillä oli haasteita saada oppilaita pysymään aiheessa, mutta aika kivasti pääsimme aina palaamaan teeman äärelle.

Valmiiksi esitettyjä kysymyksiä oli siis ainoastaan kaksi: ”mistä tietää, että on ihastunut” ja ”onko pornon katsominen ok?” Nämä aiheet oli lopun viimein aika nopeasti käsitelty, joskin pornokeskustelu herätti enemmän keskustelua ja hieman mentiin sivuraiteillekin, mutta keskustelu oli kyllä kaiken kaikkiaan aivan erinomaista.

Seuraavaksi otin seksuaalikasvattajan käsikirjasta valmiiksi etsimäni casen, jonka pääteema oli ehkäisyn unohtaminen. Keskustelimme tästä kuvitteellisesta tapahtumasta hyvin monisyisesti ja oppilaat olivat hyvin kartalla, miten tulee toimia ja mitä vaihtoehoja on ehkäisyn petettyä tai unohduttua.

Jonkun verran virheuskomuksia kuitenkin liittyi raskaudenkeskeytyksiin, niin kysyin, että haluasivatko oppilaat tietää, miten raskaudenkeskeytys prosessina etenee ja tästä oppilaat olivatkin kiinnostuneet. Kävin lävitse prosessin unohtuneesta ehkäsystä lähtien, eli jälkiehkäisystä (mihin jälkiehkäisyn mekanismi perustuu) mahdolliseen raskaudenkeskeytykseen. Tämä osa kasvatustuokiosta menikin oppilaiden ollessa täydellisen keskittyneitä ja hiljaisia. Aihe selvästi kiinnosti ja jonkin verran heräsi myös kysymyksiä.

Kasvatustuokio oli ainakin itselleni hyvin antoisa ja tuli kokemus siitä, että myös oppilaat saivat tuokiosta itselleen runsaasti ammennettavaa.

En tiedä, olisinko näin yökoulun suhteen tehnyt mitään toisin, koska olosuhteena yökoulu on hyvin erilainen kuin tavanomainen oppitunti. Mielestäni tälläinen hyvinkin vapaamuotoinen kasvatustuokio oli juurikin paikallaan yökouluun, mutta tavanomaiseen oppituntiin valmistautuisin kyllä tarkemmin, niin, että seksuaalikasvatustunti etenisi loogisesti eteenpäin ja enemmän käsikirjoituksen mukaan.

Kuukautistietoisuutta

Päätin nyt vaan aloittaa jostain, joten olkoonkin tällainen perusaihe näin ensimmisenä oppimispäiväkirjan ulkopuolisena aiheena.

Kuukautistietoisuus on kyllä perin vaihtelevaa. Itse työskentelen sellaisella alalla, että tietoisuus on hyvin korkeata ja ammattimaista, mutta aina aika ajoin sitä päätyy keskusteluihin, joissa huomaa, kuinka kuukautisiin liittyy paljon tabuja ja vääriä uskomuksia ja ihan vaan tietämättömyyttä.

Omille lapsille (joista 4 ensimmäistä on tyttöjä) olen avoimesti puhunut kuukautisista ja murrosiän lähestyessä sitten ottanut tarkempaan käsittelyyn aihealueen. Olen pyrkinyt tekemään kuukautisista arkipäiväisen ja jopa, voisinko sanoa, juhlallisen asian: Säännölliset ja suht.kivuttomat kuukautiset kertovat, että kohdullisen elimistössä on asiat todennäköisesti hyvinkin ok.

Joka kuukausi hedelmällisessä iässä olevan kohdullisen kohtu valmistautuu raskauden mahdollisuuteen. Kohdun limakalvo paksunee ja munasarjassa kypsyy munasolu, joka säännöllisessä kierrossa vapautuu n. kaksi viikkoa ennen kuukautisen alkua. Munasolun irrotessa munasolun irtoamiskohtaan kehittyy keltarauhanen, jonka tehtävänä on ylläpitää kohdun paksua limakalvoa siihen saakka, että hedelmöittynyt munasolu pääsee kiinnittymään. Mikäli raskaus alkaa, keltarauhanen jatkaa toimintaansa, jos ei, niin keltarauhanen surkastuu ja kuukautisvuoto alkaa.

Siinä siis kuukautiskierto todella tiivistettynä. Alkuun, kuukautisten juuri alettua, hormonitoiminta on vielä epävakaata ja ovuloimattomia kiertoja voi olla välissä ja siten kuukautiskierrot voivat olla hyvin epäsäännöllisiä noin kahden vuoden ajan kuukautisten alkamisesta. Samoin käy ikääntyessä, kun joka kuukausi ei tulekaan ovulaatiota, kierrot muuttuvat epäsäännöllisiksi ja usein vielä vuodot runsastuvatkin.

Vuotohäiriöt

Vuotohäiriöitä ovat: välivuodot, runsaat, kivuliaat tai epäsäännölliset kuukautiset sekä kuukautisten puuttuminen. Näistä ehkä kaikki muut ovat ”helposti” määriteltävissä, paitsi runsaat kuukautiset.

Runsas vuoto tarkoittaa yli 80ml vuotoa kiertoa kohden. Jopa 10-15% suomalaisista kohdullisista kärsii runsaista kuukautisista. Usein kuitenkin on niin, että kuukautiset ovat olleet jo alkujaankin runsaat, jolloin ihmisellä ei ole mitään vertailupohjaa kuukautisvuodon määrään. Kuukupilla kuukautisvuodon määrää pysty jotensakin arvioimaan, samoin tamponeiden avulla.

Joskus aiemmin löysin ihan millilitramäärät, mitä mikäkin tamponi imee, mutta nyt en kyllä niitä enää löytänyt. Muistan kuitenkin, että o.b. super plus tamponin oli ilmoitettu imevän 22ml ja teimpä itsekin empiirisen tutkimuksen ja tamponi imi 25ml niin, että tulee läpi, joten tuo ilmoitettu määrä varmasti on paikkansa pitävä. Kuukautiskupit vetää n.25-30ml.

Usein runsasvuotoiset joutuvat käyttämään tuplasuojausta ja se on jo yksi määritelmä runsaisiin kuukautisiin. Myös kuukautissuojien vaihtotiheys kertoo kuukautisten runsaudesta.

Runsaita kuukautisia voi hoitaa hormonaalisella ehkäisyllä, tulehduskipulääkkeellä, traneksaamihapolla tai kun lapsiluku on täynnä, termoablaatiolla tai kohdun poistolla.

Ensisijaisesti tarjotaan hoidoksi hormonikierukkaa, sillä sen vaikutus kohdun limakalvoon on valtaosalla erinomainen. Myös muut hormonaaliset valmisteet aikaansaavat myös niukempia vuotoja ja menetelmiä voidaan käyttää ns. pitkällä syklillä, jolloin tyhjennysvuoto otetaan esimerkiksi neljä kertaa vuodessa. Myös tulehduskipulääkkeen käytöllä runsaimpina vuotopäivinä on todettu olevan vuotoja niukentava vaikutus. Tähän otetaan usein vielä lisäksi traneksaamihappo avuksi ja näin runsaimpien vuotopäivien vuotoja saadaan määrällisesti hillittyä.

Lapsiluvun ollessa täysi on mahdollisuus harkita kohdun limakalvon polttohoitoa, eli termoablaatiota. Siinä kohtuun viedään puudutuksessa instrumentti, joka aukeaa viuhkaksi ja radioaaltoenergialla polttaa kohdun limakalvon. Toimenpiteen jälkeen ei missään nimessä saa enää tulla raskaaksi, joten varma ehkäisy on huolehdittava samalla kuntoon. Tällä usein saadaan erinomainen tulos runsaisiin vuotoihin. Osa päätyy täysin vuodottomiksi, osa vuotelee niukasti. Termoablaatiota ei tehdä kovin nuorille, sillä kohdun limakalvolla on taipumus kasvaa ja kehittyä uudelleen, jolloin vuodot saattavat vielä palata, mutta toimenpidettä ei voida tehdä uudestaan, sillä ensimmäisellä kerralla kohdun limakalvot arpeutuvat kasvaen yhteen. Paras ikä termoablaatiolle on siis noin 45 vuoden iästä lähtien, jolloin menopaussiin on noin 5 vuotta aikaa.

Kohdunpoisto on yksi ja hyvin radikaali keino runsaiden kuukautisten hoitoon. Kohdunpoiston ei tulisi olla ensimmäinen vaihtoehto runsaiden vuotojen hoitoon siinäkään kohtaa, kun lapsiluku on täynnä. Kohdulla sisäelimenä on hyvin tärkeä paikka vatsaontelossa, ja tämä poistettaessa, tilan täyttää muut sisäelimet ja laskeumien todennäköisyys lisääntyy. Lisäksi, etenkin synnyttäneillä naisilla erilaiset laskeumavaivat joka tapauksessa ovat mahdollisia, lisää kohdun olemassaolo vaihtoehtoja laskeumien hoitovaihtoehtoihin, kun kohtulihasta voidaan käyttää kudosten ripustamiseen.

Sellainen kirjoitelma tällä kertaa 😁 Kovin on kiireistä arkielämän ja opiskelun yhteensovittaminen ja stressitasot meinaa lähteä nousuun, kun kehittämistehtävän pitäisi lähteä etenemään, mutta keskittyminen ei pysy lainkaan yllä 😬 työnkuvassa on tapahtumassa taas muutoksia ja ylipäätään lomattomuus puoleentoista vuoteen alkaa painamaan. Työpäivän jälkeen oli lapset minulla tai ei on minulla tapaamisia seksuaalineuvonnan harjoitusasiakkaiden parissa. Hyvin työntäyteinen kevät on siis tiedossa, lomaa puolestaan taidan saada odotella vielä kuuden kuukauden ajan.

Ideoita blogipostauksiksi olisi vaikka kuinka, mutta aika ja energia niiden toteuttamiseksi ei meinaa riittää 😒 mutta itseään kuulostellen pitää edetä, oon jo kerran työelämässä vetänyt itseni piippuun, ja oon luvannut itselleni, että toista kertaa en anna sen tapahtua, koitan pitää siitä kiinni ❤️

Lähijakso 4

Lähijakso 4 sijoittui joulukuun toiselle viikolle ja sisälsikin poikkeuksellisesti opintoja neljänä päivänä; kaksi päivää luentoja läsnä Hyvinkäällä, yksi sene-paja etänä pienryhmässä ja yksi puolikas päivä työnohjausta läsnä.

Luentopäivä aloitettiin edelliskerralla kesken jääneestä nuoruuden osa-alueesta ja sen jälkeen siirryimme varsinaiseen päivän aiheeseen, joka oli aikuisuus ja parisuhde/aikuiset ihmissuhteet.

Alkuun pohdimme erilaisia ihmissuhdemuotoja, joita tosiaan onkin aika monenlaisia , on: parisuhde, monisuhde, seurustelusuhde, seksikaveri, deittailua, hengailua, kaveriseksiä. Monenlaisia aikuisten välisiä ihmissuhteita siis.

Tämän päivän teemaan liittyen tutustuimme FINSEX-tutkimuksen tilastoihin ja tilastot olivat kyllä moneltakin osin yllättäviä. Nyt tätä blogitekstiä työstäessäni lähdin toki perehtymään FINSEX -tutkimukseen enemmänkin ja löytyi toki myös otannat ja vastausprosentit. FINSEX-tutkimusta on tehty vuodesta 1971 lähtien noin 8 vuoden välein ja viimeisin tutkimus on vuodelta 2015. Otantakoko on keskimäärin pysynyt hyvin vakiona, reilut 2000 18 -/ 54-81- vuotiasta . Vastausprosentti sen sijaan on laskenut merkittävästi vuoden -71 lukemasta, joka oli 91%, vuoden 2015 vastausprosentin ollessa 36. Oheisesta linkistä voit mennä tutustumaan koko tutkimussisältöihin.(https://www.vaestoliitto.fi/tutkimus/perheiden-hyvinvointi/finsex/)

Koulutuksessa läpikäydyt tulokset koskivat lähinnä seksuaalisia asenteita (uskottomuus), yhdyntöjen lukumäärää ja seksuaalisten halujen saman-/eritahtisuutta. Tässä aiheittain FINSEX-tutkimuksen tulokset:

Pääpaino koulutuksessa tilastojen suhteen oli siis uskottomuudesta ja tilastot olivat mielestäni yllättäviä. Ensinnäkin yllättävää oli kuinka suuri prosentti avioliitossa olevista miehistä oli ollut uskoton, etenkin 90-luvun puolella, mutta vielä enemmän ihmetystä aiheutti se, että kuinka paljon lukemat olivat laskeneet 2015 vuoteen mennessä. Tämä herätti myös ryhmässä paljon pohdintaa, että miksi näin.

Koulutuspäivissä keskustelun pääpainona oli siis parisuhde. Mitä se on? Miten se muodostuu? Minkälaisia ulottuvuuksia parisuhteet sisältää? Millaista on toimiva vuorovaikutus? Millaisia ristiriitatilanteita voi tulla eteen? Käytiin lävitse mustasukkaisuutta ja uskottomuutta.

Todella paljon tehtiin pienrymissä pohdintoja omista ajatuksista parisuhteisiin liittyen. Millaista parisuhdetta kuljetan itse mukanani, tehdessäni seksuaalineuvojan työtä, mitä pidän tavoiteltavana, miten omat ajatukseni parisuhteesta voi vaikuttaa asiakassuhteeseen. Pohdittiin myös, että milloin ja millaisissa tilanteissa voi työskennellä pariskuntien kanssa ja mitkä voisi olla ne tilanteet, jolloin parityöskentely ei ole järkevää.

Melko lyhyesti sivusimme myös seksuaalisuutta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen ja yleisesti teemaa ”kun kahdesta tulee kolme” . Myös lapsettomuuden vaikutus seksuaalisuuteen käsiteltiin tässä osa-alueessa. Tämä aihealue on työni ja kiinnostukseni puolesta se, mistä itse tiedän varmasti kaikista eniten ja yllätys yllätys, kehittämistehtäväni idea ehti tässä kahdessa viikossa jo vaihtua ja kolmas ideavaiheenpaperi on opettajalla arvioitavana. Tällä kertaa sitten kuitenkin teemana synnytyksen jälkeinen seksuaalisuus.

Kävimme paljon lävitse eri harjoituksia ja menetelmiä pariskuntien kanssa työskentelyyn ja saimme käyttöömme runsaasti erilaisia materiaaleja ja harjoituksia kotitehtäviksi annettavaksi tai vastaanotolla suoritettavaksi. Kävimme erilaisia materiaaleja pienryhmissä lävitse ja pohdimme, miten erilaisia materiaaleja voi vastaanotoilla hyödyntää. Teimme pienryhmissä myös caseharjoituksen, eli olimme saaneet kuvitteellisen casen, jonka pohjalta teimme ryhmänä suuntaviivat, miten neuvontatilanteessa edetä ja yksi ryhmistä valittiin esittämään tämä tilanne luokan eteen.

Nämä sisällöt olivat tosiaan molempien lähipäivien teemoina. Toisena lähipäivänä aamun alkuun meillä oli luennoitsijavieraana kokemuskouluttaja polyamoriasta. Kouluttaja itse elää polyamorisessa suhteessa ja puheenvuoro oli hyvin antoisa ja herätti paljon kysymyksiä, joihin luennoitsija vastasi ujostelematta. Tämä luento oli aivan äärimmäisen hyvä lisä edelliseen Nita Taivalojan teoreettiseen pohjaan. Polyamoria tuli hyvin paljon ”lähemmäs” tämän puheenvuoron myötä, vaikkakin, jokainen polyamorinensuhde on omanlaisensa, että mitään johtopäätöksiä ei polyasiakkaiden suhteen voi tämänkään puheenvuoron perusteella tehdä.

Esityksessä oli tämä sarjakuva esillä ja minusta se oli hyvä ja kuvaava monisuhteisuudesta, joskin monessa kuvassa voisi olla useampikin henkilö kuin kolme, mutta idea tulee selväksi. Pyysin jo aikuista lastani tekemään minulle sarjakuvan aiheesta, johon voisin suomentaa tekstit ja käyttää sitten varsinaisen monisuhteisuus postauksen yhteydessä. Hän ei suoraan luvannut, onhan hän opinnoissaan kiireinen, mutta lupasi harkita asiaa, joten katsotaan 😉

Viikon viimeisenä oli luvassa työnohjaus, jonne ryhmästä oli taas kerätty muutama case, joita käydään työnohjauksessa lävitse. Monenlaisia caseja oli taas pöydällä ja aiheet herättivät paljon pohdintaa ja keskustelua. Työnohjauksen parasta antia on kyllä se, että me eri koulutustaustaiset ja erilaiset elämänhistoria omaavat seksologian tulevat ammattilaiset pääsemme tuomaan omat näkemyksemme aiheisiin ja jokaisella on mahdollisuus oppia uusia näkökulmia käsittelyssä oleviin aiheisiin.

Melkoinen syksy on ollut kyllä takana!! 100% työaika ja opiskelut ja säännöllisen epäsäännöllinen lastenhoitojärjestely ovat kyllä tehokkaasti voimavaroja syövä kombo. Tämän lisäksi työkuvioissa on hieman turbulenssia, mutta ei mitään mikä suuresti venettä keikuttaisi.

Ensi viikolla otan vastaan teams:in kautta ensimmäiset varsinaiset seksuaalineuvontaharjoitusasiakkaat, joita löytyikin kerralla reilusti, niin, että pistin hetkeksi pelin poikki ja hoidan nämä ilmoittautuneet ensin, ennen kuin otan uusia harjoitusasiakkaita jonoon. Enemmän vaan tarvitsisin tunteja vuorokauteen, mistähän niitä sais?

Kehittämistehtävän kanssa kipuilua, kehittyisikö PAPA- ja HrHPV-tietoisuuden lisääminen ideaksi?

Niin, siis mitä ja miksi ja mitä tällä PAPA:lla ja HPV:llä on tekemistä seksuaalineuvonnan kanssa?

Papa- ja HrHPV-näyte piti olla minun ensimmäinen instagram ja blogi-postaus ihan seksuaalineuvonnan aihepiiristä (ei liittyen koulutukseen). Sitten sainkin mielettömän idean, miten haluaisin tuoda lisää tietoutta miksi papa- ja HPV-näytettä otetaan, miten se otetaan, mitä siitä tutkitaan, miksi on tärkeää käydä seulonnoissa ja mitä poikkeavat löydökset tarkoittavat.

Pidin jopa jo palaverin opettajan kanssa, miten lähden aihetta edistämään ja miten siihen saadaan seksuaalineuvojan näkökulma mukaan. Opettaja keksi, että luon aiheesta julisteen jossa on QR-koodeja joiden kautta pääsee eteenpäin videolinkkeihin missä edellä mainittuihin kysymyksiin vastataan.

Aihetta tutkiessani päädyin kuitenkin gynekologien tekemään youtube-videoon, mihin minulla ei varsinaisesti ollut mitään lisättävää… Tai, no olisi jonkun verran, mutta… Tokikaan tuo video ei ollut kolmessa vuodessa saanut kuin noin 5000 katselukertaa ja video on tietysti oman aktiivisuuden takana; QR-koodein laboratorion tai naistentautienpoliklinikan odotustilassa olevasta julisteesta pääsy faktatiedon pariin olisi toki ollut helpompaa ja mahdollisesti tavoittanut runsaastikin asiakaskuntaa jota kehittämistehtäväni olisi palvellut.

Edelleen olen aiheesta ”liekeissä”, mutta motivaatiota tosiaan söi tuo video ja ehkä hieman myös se, kuinka laajaksi työ olisi kasvanut ja työmäärä ylitti ehkä tiedossa olevat resurssini. Varmasti siis teen tästä aiheesta joka tapauksessa laajat postaukset ja ehkä jopa ne youtube-videot ja sitten jos saan yhteistyökumppanin tätä edistämään ja julkaisemaan, ehkäpä joskus saamme nämä julisteet odotustilojen aulaan tutkittavaksi ja ihmiset saavat tietoutta PAPA- ja HPV-näytteistä ja ehkäpä sitoutuvat paremmin käymään seuloissa, kun käsillä on faktatietoa siitä, mitä näillä näytteillä tutkitaan, seulotaan ja pyritään ehkäisemään. Eikä yhtään huonompi sivuvaikutus tässä olisi HPV-rokotekattavuuden lisääntyminen.

Tämä on siis yksi lempiaiheistani ja liittyy seksuaalineuvontaan sikäli, että HPV-tartunnat tarttuu pääosin limakalvokontaktissa. Kondomin käytöllä voi vähentää tartuntojen riskiä, mutta kokonaan tartunnalta se ei suojaa sillä virus tarttuu myös ympäröivältä iholta. Paras keino HPV:ltä suojatumiseksi on rokote. HPV-tartuntojenehkäsy liittyy siis seksuaaliterveydenedistämiseen ja sitä myöten seksuaalineuvojan toimenkuvaan.

Tästä aiheesta siis vähintäänkin yksi postaus tiedossa, en tiedä riittääkö, mutta yritetään, tai sit jaetaan useampaan postaukseen 🙂

Mielenkiintoisia ja kehittämisen arvoisia ideoita siis pulppuaa päähän vähän liikaakin, mutta nyt lupasin ohjaavalle opettajalle, että tämä kolmas ideapaperi, minkä toissa päivänä lähetin, on se viimeinen, joten siinä pysytään 😁

Etäjakso 3

Etäjakso 3 olikin ajallisesti lyhyt, sillä lähijaksojen väliin jäävä aika on kaksi viikkoa. Etäjaksolle oli kolme tehtävää. Ensimmäinen tehtävä oli pohtia Setan koulutusta, mikä oli tuttua, mikä oli uutta ja millaiset on omat valmiudet kohdata sateenkaariperheitä ja sateenkaarevia henkilöitä.

Oman työhistoriani aikana olen kohdannut useita sateenkaarevia asiakkaita ja kohtaamiset ovat olleet luontevia. Lisäksi olen aina pyrkinyt käyttämään ns. inklusiivista kieltä, mikä ei sulje mitään vähemmistöä ulkopuolelle. Puhun kumppanista tai puolisosta tai seurustelukumppanista, kysyn onko tarvetta raskaudenehkäisyyn ja joka tapauksessa keskustellut seksitautien ehkäisystä. En myöskään tee oletuksia asiakkaan sukupuolesta, vaikka suomen potilastietojärjestelmä ei tunnekaan kuin kaksi sukupuolta ja se minulle suoraan haluaa määrittää onko asiakkaani nainen vai mies.

Toinen tehtävä oli osa SAR-opintoja (sexual attitude reassesment) ja tehtävänä oli piirtää paperille oma elämänkaari ja merkitä siihen sellaisia tapahtumia jotka ovat vaikuttaneet eniten omaan seksuaalisuuteen. Terveydenhoitajaopinnoissani suoritetut seksuaali- ja lisääntymisterveyden sivuaineopinnot sisälsivät oman seksuaalianamneesin käsittelyn ja siten tehtävä oli minulle kohtuullisen helppo. Toki myös nyt seksuaalineuvojaopintojen myötä on uudestaan aiheen ääreen kääntynyt ja kymmenessä vuodessa on ehtinyt jo uusia oivalluksia omasta seksuaalisuudesta nousemaan.

Tein työn kännykkäsovelluksella nimeltään Mindomo, jolla voi luoda erilaisia käsitekarttoja. Laitoin keskelle lähtökohdan mitä pohdin, eli oma seksuaalisuus ja siitä eri vaiheita elämästä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet seksuaalisuuteeni ja miten ne ovat siihen vaikuttaneet. Ohessa oleva kartta on esimerkki tekemästäni pohdinnasta, alkuperäinen on omissa arkistoissa ei niinkään omasta yksityisyyden suojasta, vaan siihen osallisten vuoksi.

Kolmas tehtävä oli vertaisryhmän tapaaminen, ja tapaamisesta kooste. Tapaamisen tarkoituksena oli keskustella kehittämistehtävästä ja antaa palautetta ja ideoita tehtävän edistämiseen. Tapasimme totutusti teams:sissa ja kävimme lävitse kehittämistehtäväideamme. Kaikilla ideat on jo valmiina, mutta osa on ideoinnissa pidemmällä kuin toiset. Todella hyviä ideoita on kuitenkin kaikilla työn alla!

Oma kehittämistehtäväni onkin kuitenkin murroksessa. Ihan huikea ideani, mitä olin suunnitellut kariutui, näistä ihan erillisessä postauksessa lisää. Palaan siis alkuperäiseen ideaani seksuaalivalistusteemaan yläkouluikäisille aamunavauksien välityksellä. Mahdollisesti tähän liittyy myös oppilaiden osallistaminen aamunavausten pitämiseen ja jos resurssit riitää, niin somesisällön tuottamista yhteistyössä nuorten kanssa. Työn tavoitteena on siis tavoittaa nuoret aamunavausten kautta ja tuottaa seksuaalivalistusmateriaalia minkä avulla lisätään tietoisuutta seksuaalisuudesta yleensä, sukupuolten ja seksuaalisuuden diversiteetistä, seurustelusäännöistä, seksuaalioikeuksista, suostumuksesta, nautinnosta jne. Ehkä haluaisin ottaa kästtelyyn myös seksitaudit ja ehkäisyn, mutta ne on ehkä kuitenkin viimeinen aihe, sillä ne on keskimäärin aiheita mistä koulussa, kotona ja terveydenhuollossa puhutaan, kun puhutaan seksuaalisuudesta.

Käsiteltäviä aiheita on niin mahdottomasti, että ei oikein tiedä mistä sitä sitten aloittaisi, mutta ensi viikolla siis jo etäjakso nro. 4, joten siitä ehkä sitten seuraavaksi.

Lähijakso 3

Lähijakso 3 osui ajallisesti marraskuun loppupuolelle. Lähipäivän yksi teema oli nuoruus: nuoren kasvu ja kehitys, seksuaalisuuden portaat, nuorten seksuaaliterveys, nuorten seksuaalikasvatus yläkoulussa, laki ja ikärajat ja lisäksi vielä grooming.

Aluksi kuitenkin esiteltiin oman seksuaalianamneesin pohjalta tehdyt taideteokset ja SAR-opintoihin kuuluvat kehonkuva työt. Opiskelukaverit olivat tehneet aivan mielettömän upeita teoksia, omaa seksuaalisuutta oli pohdittu monelta kantilta ja saatu se hienosti näkyviin erilaisissa taideteoksissa.

Oma taideteokseni on kudontakehyksellä tehty pieni seinävaate, ryijy, josta teos saikin nimekseen pimppi-ryijy. Teoksessa halusin kuvata eri materiaalein, eri värein, eri struktuurein seksuaalisuuden muuttumista ja kerroksellisuutta. Mitä olen, mitä koen, mitä tunnen? Minne olen menossa, mistä olen tulossa ja mitä toivoisin tulevaisuudelta?

Etäjakson kotitehtävien esittelyn jälkeen oli luvassa ns. kalvosulkeiset ja tiukkaa ja tiivistä asiaa nuoriin liittyen, aihepiiri on laaja ja moninainen, joten varmastikin aihealueet tulevat käsitellyiksi omina postauksinaan.

Iltapäivällä oli luvassa luennoitsija vieras Nita Taivaloja (Sosiaalipsykologi (VTM), seksuaaliterapeutti, sosionomi (AMK) , tohtorikoulutettava ) ja aiheena oli monisuhteisuuden kohtaaminen. Luento oli aivan erinomainen kurkkaus monisuhteisuuteen: Mitä on monisuhteisuus, mitä kaikkea se pitää sisällään? Millaisia monisuhteisia järjestelyitä on olemassa? Mitä on swingaus? Mitä on polyamoria? Entäpä avoin suhde? Miten kohdata monisuhteisia seksuaalineuvojan työssä? Luento oli kyllä aivan kertakaikkisen mainio ja pidin kovasti Nitan esitystyylistä. No, ei varmaan tarvitse lisätä, että tämäkin aihe vaatii jo ihan oman postauksensa, tai tarkemmin ottaen useamman sellaisen 😉

Toisen lähipäivän teema olikin SETA:n koulutus, joka alunalkaen piti olla paikan päällä SETA:ssa, mutta koronasta johtuen, tadaa, etänä. Aiheena tietysti seksuaalinen tasa-arvo, seksuaalisuuden ja sukupuolien diversiteetti. Alkuun oli aivan erinomainen ja tiivis kattaus termistöstä, mitä tarkoittaa transsukupuolisuus tai intersukupuolisuus, mitä tarkoittaa HLBTQIA? Lisäksi käytiin lävitse sukupuolenkorjausprosessia. Erittäin antoisa oli osuus, missä käytiin lävitse keinoja, miten luoda tilanteista niin luottamuksellisia, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saavat luvan ja uskaltavat puhua asioistaan? Kuinka luoda puheesta niin inklusiivista, että se ei sulje mitään seksuaalisuutta tai sukupuolta ulkopuolelle.

Lisäksi päivässä oli kaksi kokemusasiantuntijaa, jotka kertoivat oman tarinansa. Tarinat olivat koskettavia ja vahvisti tunnetta siitä, että kuinka tärkeää on tulla hyväksytyksi omana itsenään, etenkin kun oma sukupuolen kokemus ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta.

Kyseiset kokemusasiantuntijat ovat vielä eläneet nuoruuttaan ja aikuisuuttaan ajalla, jolloin sukupuolten tai seksuaalisen suuntautumisen diversiteetti ei ollut vielä yleisesti hyväksyttyä /tunnustettua. Tuosta ajasta on tultu jo valtava harppaus eteenpäin, mutta tokihan parannettavaa on runsaasti, etenkin asenteissa ja ihan faktatiedoissa. Koulutusmateriaaleissa oli aivan ihania videolinkkejä nuoriin transmiehiin ja – naisiin jotka kertovat avoimesti omasta prosessistaan.

Seuraavat lähipäivät on jo ensi viikolla… Tehtävää koulun saralla olisi ihan mielettömästi ja blogia ja instaakin haluaisin päivitellä, mutta 100% työaika ja opiskelut ja vuorovanhemmuus kahden päivän vaihtosykleillä ei ihan nyt tue näitä mun kaikkia ideoita ja intoa 😁😁😁

Seuraavaa postausta tulee kuitenkin varmasti ensi viikolla seuraavasta lähijaksosta ja ehkäpä avaan noita kehittämisideoita, koska vaihdoin taas aihetta, vaikka tuo aiemmin mainitsemani aihe naistentautien puolelta mua puhutteleekin ihan tosi paljon…

Ideoita kehittämistehtävään…

Edellisten lähipäivien jälkeen naputtelin heti kehittömistehtävän ideapaperin valmiiksi; aiheena yläkouluikäisten seksuaalikasvatusmateriaali aamunavauksiin. Suunnittelin jo sisältöjä aamunavauksiin ja kuinka saisin jopa oppilaita osallistettua aamuavausten tekemisiin. Pääpointtina olisi ollut seksuaalioikeudet, vastuullisuus ja nautinto, asiat jotka helposti kierretään kun teineille puhutaan, herkästi tekisi mieli vain asettua siihen samaan kasvatukseen mitä on itsekin nuoruudessa saanut: raskaudenehkäisy ja seksitaudit.

Kuitenkin… Kysyttyäni yhdessä facebookryhmässä toiveita seksuaalineuvonta/-kasvatus/-terveydenedistämisen aihealueista nousi esiin itselleni hyvin mieluinen aihealue joka koskee tämän hetkistä työnkuvaani naistentautien poliklinikalla. Aihetta en vielä avaa sen enempää, koska haluan rauhassa työstää ideaa ja oikeastaan työ on aika suuritöinen ja kunnianhimoinen, joten aihepiiri on hyvin pienen joukon tiedossa.

Tuo kyseinen aihealue olikin se, mistä halusin ensimmäiseksi tehdä viralliset seksuaaliterveydenedistämisblogipostaukset ja instagram-päivitykset, joten siksi tänne ja Instaan tuli hiljaisuus, kun ensimmäinen idea lähteekin kehittämistehtävän ideaksi.

Ensi viikolla on taas seuraavat lähipäivät ja etäjakson kotitehtävät on esiteltävä. Sain tänään tehtyä oman kehonkuvatyön valmiiksi. Tehtävänä oli siis valita kaksi valokuvaa itsestä ja pohtia omaa kehosuhdetta, miten se on muotoutunut ja mihin suuntaan sen pitäisi edetä. En osaanut valita vaan kahta, vaan otin kolme kuvaa, mutta kaksi valokuvaa kertoo kyllä samasta aiheesta. Koko tehtävää en tähän avaa, mutta kyseiset kuvat tekstiin valitsin ja näihin liittyy hyvät, mutta erilaiset perusteet siihen, miksi olen nämä valinnut kuvaamaan omaa kehonkuvaani.

Pohdiskelin oman kehonkuvani muodostumista, miksi kehonkuvani on sellainen kuin se on, enkä kovin pitkälle pohdinnoissani päässyt, sillä kehosuhteeni on nuoruusvuosia lukuunottamatta ollut varsin ongelmaton. En ole koskaan saanut kritiikkiä kehostani tai edes puolihuolimattomia huomautuksia kehooni liittyen. Olen siis saanut varttua kehorauhan vallitessa.

Muistelin erästä työpaikan kokousta, jossa lääkäri oli luennoimassa syömishäiriöistä ja kysyi koulutusväeltä, että kuinka moni on tyytyväinen kehoonsa? Minun lisäkseni yksi käsi nousi pystyyn ja osallistujia oli ehkä n. 30. Muistan jo silloin kuinka hämmentynyt olin ja olen edelleen.

Kuviin liittyen käsittelin ennen kaikkea raskauden ja synnytysten tuomia muutoksia kehossa ja mielessä. Uskaltaisin väittää, että lääkkeettömät synnytykseni ovat merkittävästi vahvistaneet jo ennestään vahvaa ja positiivista kehonkuvaani. Mihin kaikkeen minun kehoni pystyykään! Samaa tunnetta herättää myös tuo treenikuva.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla. — Kuva keväältä 2020. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan, olin tehnyt vuoden kovaa treeniä ja tulos oli helposti nähtävissä.

Ensi viikolla sitten varmaan taas jo uutta postausta lähipäivistä, mutta voisin askarrella myös jotain matskua premenopausaalisista oireista, mitä ne on, mistä ne johtuu, koska ne alkaa ja kuinka niihin tulisi suhtautua. Ja näkökulmana tietysti: kuinka ne vaikuttaa seksuaalisuuteen, vai vaikuttaako? Saas nähdä koska tulee valmista, koska aika laaja ja monipuolinen aihealue.

Opinnot jatkuu, lähijakso 2.

Opintojen toinen lähijakso sijoittui lokakuun puoliväliin. Oli mahtavaa taas tavata koko porukka.

Lähipäivä 1. Alkuun juttelimme etäjakson kuulumiset ja aika monella tuntuu stressiä aiheuttavan kehittämistehtävä ja harjoittelutunnit. Tosi monenlaisia ideoita porukalla oli kehittämistehtäviksi. Itselläni kehittämistehtäväideoita on muutamia ja yksi niistä ehkä noussut nyt vahvimmin pinnalle, mutta siitä sitten myöhemmin, kunhan idea hieman jalostuu. Harjoittelutunnit eivät vielä suuremmin stressaa, mutta myönnetään, että 108 tuntia asiakastyötä tai seksuaalikasvatusta täyden työajan lisäksi tuntuu aika suurelta.

Kuulumisten jälkeen olikin koko päivä tiukkaa luentoa. Kävimme lävitse seksuaalineuvonnan teoriaa; eri malleja, seksuaaliohjauksen, -neuvonnan ja -terapian eroja ja työmenetelmiä. Lisäksi kävimme lävitse seksuaalineuvontaprosessia ja käsittelimme etiikkaa seksuaalineuvonnassa, ammatillista työskentelytapaa ja näyttöön perustuvaa neuvontatyötä. Tiukka luentopäivä siis!

Lähipäivä 2. Toisena lähipäivänä lähdimme liikkeelle seksuaalianamneesilomakkeesta ( http://terapiaperhonen.com/wp-content/uploads/2019/06/Seksuaalianamneesi.pdf ). Tutkimme lomaketta pareittain ja teimme harjoitushaastatteluja parillemme. Olen tutustunut seksuaalianamneesiin jo AMK opinnoissani opiskellessani seksuaali- ja lisääntymisterveyden sivuaineopinnot. Silloin meidän kaikkien tuli tehdä oma seksuaalianamneesi ja tämä onkin aivan loistava työväline ihan kenelle tahansa oman seksuaalisuuden käsittelyyn. Omaa seksuaalisuutta kannattaa ehdottomasti lähteä tutkimaan, vaikka mitään haasteita ei kokisikaan, se on hieno tutkimusmatka oman seksuaalisuuden kehittymiseen, mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että olen sellainen kuin tällä hetkellä olen.

Jos avasit lomakkeen, huomasit varmasti, että lomake on valtavan laaja ja kaikki kohdat eivät kosketa juuri sinua. Seksuaalineuvonnassa ei suinkaan perata koko seksuaalianamneesia lävitse, vaan anamneesista poimitaan ne kohdat, jotka juuri kyseisessä tilanteessa voisivat tuoda selvyyttä asiakkaan pohdiskelemaan asiaan tai ongelmaan.

Anamneesin käsittelyn jälkeen siirryimme jälleen luentoihin ja aiheena oli varhaisen vuorovaikutuksen merkitys seksuaalikehitykselle, lapsen seksuaalikehitys, seksuaalikasvatuksen standardit ja lapsuuteen liittyvä seksuaalikasvatus/-opetus ja sen tavoitteet sekä lisäksi turvataitokasvatus.

Aihealue sinänsä oli tuttu aiemmista opinnoista ja myös työelämästä neuvolassa, mutta tokihan nyt mentiin paljon syvemmälle, fokus nimenomaan seksuaalisuudessa ja sen kehittymisessä ja tukemisessa. Kävimme mm. lävitse erilaisia psykoseksuaalisen kehityksen teorioita, joista Freud on varmasti jokaiselle tuttu.

Kasvatuksen merkitys lapsen itsetunnon ja häpeän kasvamisessa on merkittävä ja me kasvattajat tuodaan ne mallit itse saamastamme kasvatuksesta, ellemme niitä lähde tietoisesti muokkaamaan. Kuinka herättävää onkaan lukea dialta: ”häpeän pelko näkyy vielä aikuisuudessakin oman parisuhteen
ja seksuaalisuuden hyväksymisen näkökulmasta”. Hyvänä esimerkkinä keskustelussa nousi lasten pimppi ja pippeli hokemat. Jos kasvattaja osoittaa, että pimpistä tai pippelistä puhumisessa on jotain hävettävää, kantaa se aikuisuuteen asti: pimpissä ja pippelissä on jotain niin hävettävää, että niistä ei saa ääneen puhua.

Koska tämä lapsuuden seksuaalinen kehittyminen ansaitsee ihan oman postauksen (ja useammankin), joten niistä sitten joskus toiste, pysytään nyt tässä tämän lähijakson kuvailussa.

Saimme siis toisen lähipäivän aikana läpikäytyä lapsuuden seksuaalista kehittymistä ja millaista seksuaalikasvatusta lapsille tulee antaa.

Jälleen oli koulutuspäivät takana ja edessä oli taas kuukauden etäjakso. Etäjaksolle lukumateriaaliksi tuli THL:n ”seksuaalikasvatuksen tueksi”. Etäjakson tehtävät puolestaan ovat tällä kertaa melko henkilökohtaisia. Kehittämistehtävän idea olisi nyt saatava eteenpäin, tähän on oma lomake, missä aika monipuolisesti pitää miettiä kehittämistehtävän sisältöä, teoriapohjaa, asiasanoja yms. ihan kuin pienimuotoinen opinnäytetyö 🙈

Lisäksi etäjaksolle on tehtävänä oma seksuaalisuuskartta ja oma kehonkuva. Seksuaalisuuskartta: tehtävänä on seksuaalianamneesia hyväksikäyttäen pohtia omaa seksuaalisuutta, miten se on rakentunut ja mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet. Tästä pohdinnasta on tehtävä jonkinlainen luova teos, mikä kuvaa omaa seksuaalisuutta. Tämä olikin alkuun aika haastava tehtävä. En todellakaan ole luova ihminen ja ajatus oman seksuaalisuuden kuvaamista taiteen keinoin tuntui lähes mahdottomalta. Kuitenkin saman viikon perjantaina olin istumassa iltaa entisen työyhteisön porukan kanssa ja kerroin tehtävästä. Porukalla nousi heti monenlaisia ideoita, mutta kuten arvata saattaa, ei ulkopuolelta tulleet ehdotukset tuntuneet omilta. Hetken kuluttua keskustelu oli jo kääntynyt toisaalle, mutta eräs henkilö mainitsi kangaspuut, jolloin minulla välähti. Enää minulla ei ole kangaspuita, mutta saisinko lainaan kudontakehyksen jolla saisin tehtyä pienimuotoisen seinävaatteen kuvaamaan omaa seksuaalisuuttani? Tapani mukaan, siinä ei ajatus kauaa vanhentunut ja sain lainaksi kudontakehyksen ja lähdin heti etenemään työssä. Kuva työn aloittamisesta, valmiin työn ja jonkinlaisen selostuksen kirjoitan tuonnempana.

Positiivisen kehonkuvan tehtävässä on tehtävänä pohtia sitä, että mitkä tekijät ovat vaikuttaneet omaan käsitykseen omasta kehosta. Omaa kehoa pitää tarkastella valokuvien tai videoiden kautta ja valokuvista on valittava kaksi ja perustella kirjallisesti miksi on valinnut kyseiset kuvat. Kuvat minulla on jo mielessä, mutta kuvien tulostaminen ja tekstit täytyy vielä hoitaa. Tämänkin tehtävän lopputulosta voin täällä blogissa avata sitten seuraavien lähipäivien jälkeen.

Siinä siis toisen lähijakson sisältö ja etäjakson etenemistä. Jälleen on kirjastosta haettu lisää seksologian kirjallisuutta, myös äänikirjana etenee saman genren kirja. Lisäksi perustin instagramtilin @seksuaalineuvojaminttu ja kyselin yhdessä faceryhmässä, että millaista seksuaalineuvonnan teemoista ihmiset haluaisivat saada lisää tietoa ja sieltä tuli ihan hurjasti hyviä ideoita, joita varmaan jossain vaiheessa alan sitten toteuttelemaan soveltuvin osin joko instassa tai täällä blogissa. Osa ideoista oli jopa sellaisia, että niiden tekeminen vaatisi YouTube-kanavan perustamista, mutta yksi asia kerrallaan 😊 intoa ainakin piisaa! Jatkoa siis seuraa 👍