Edellisten lähipäivien jälkeen naputtelin heti kehittömistehtävän ideapaperin valmiiksi; aiheena yläkouluikäisten seksuaalikasvatusmateriaali aamunavauksiin. Suunnittelin jo sisältöjä aamunavauksiin ja kuinka saisin jopa oppilaita osallistettua aamuavausten tekemisiin. Pääpointtina olisi ollut seksuaalioikeudet, vastuullisuus ja nautinto, asiat jotka helposti kierretään kun teineille puhutaan, herkästi tekisi mieli vain asettua siihen samaan kasvatukseen mitä on itsekin nuoruudessa saanut: raskaudenehkäisy ja seksitaudit.
Kuitenkin… Kysyttyäni yhdessä facebookryhmässä toiveita seksuaalineuvonta/-kasvatus/-terveydenedistämisen aihealueista nousi esiin itselleni hyvin mieluinen aihealue joka koskee tämän hetkistä työnkuvaani naistentautien poliklinikalla. Aihetta en vielä avaa sen enempää, koska haluan rauhassa työstää ideaa ja oikeastaan työ on aika suuritöinen ja kunnianhimoinen, joten aihepiiri on hyvin pienen joukon tiedossa.
Tuo kyseinen aihealue olikin se, mistä halusin ensimmäiseksi tehdä viralliset seksuaaliterveydenedistämisblogipostaukset ja instagram-päivitykset, joten siksi tänne ja Instaan tuli hiljaisuus, kun ensimmäinen idea lähteekin kehittämistehtävän ideaksi.
Ensi viikolla on taas seuraavat lähipäivät ja etäjakson kotitehtävät on esiteltävä. Sain tänään tehtyä oman kehonkuvatyön valmiiksi. Tehtävänä oli siis valita kaksi valokuvaa itsestä ja pohtia omaa kehosuhdetta, miten se on muotoutunut ja mihin suuntaan sen pitäisi edetä. En osaanut valita vaan kahta, vaan otin kolme kuvaa, mutta kaksi valokuvaa kertoo kyllä samasta aiheesta. Koko tehtävää en tähän avaa, mutta kyseiset kuvat tekstiin valitsin ja näihin liittyy hyvät, mutta erilaiset perusteet siihen, miksi olen nämä valinnut kuvaamaan omaa kehonkuvaani.
Pohdiskelin oman kehonkuvani muodostumista, miksi kehonkuvani on sellainen kuin se on, enkä kovin pitkälle pohdinnoissani päässyt, sillä kehosuhteeni on nuoruusvuosia lukuunottamatta ollut varsin ongelmaton. En ole koskaan saanut kritiikkiä kehostani tai edes puolihuolimattomia huomautuksia kehooni liittyen. Olen siis saanut varttua kehorauhan vallitessa.
Muistelin erästä työpaikan kokousta, jossa lääkäri oli luennoimassa syömishäiriöistä ja kysyi koulutusväeltä, että kuinka moni on tyytyväinen kehoonsa? Minun lisäkseni yksi käsi nousi pystyyn ja osallistujia oli ehkä n. 30. Muistan jo silloin kuinka hämmentynyt olin ja olen edelleen.
Kuviin liittyen käsittelin ennen kaikkea raskauden ja synnytysten tuomia muutoksia kehossa ja mielessä. Uskaltaisin väittää, että lääkkeettömät synnytykseni ovat merkittävästi vahvistaneet jo ennestään vahvaa ja positiivista kehonkuvaani. Mihin kaikkeen minun kehoni pystyykään! Samaa tunnetta herättää myös tuo treenikuva.
Ensi viikolla sitten varmaan taas jo uutta postausta lähipäivistä, mutta voisin askarrella myös jotain matskua premenopausaalisista oireista, mitä ne on, mistä ne johtuu, koska ne alkaa ja kuinka niihin tulisi suhtautua. Ja näkökulmana tietysti: kuinka ne vaikuttaa seksuaalisuuteen, vai vaikuttaako? Saas nähdä koska tulee valmista, koska aika laaja ja monipuolinen aihealue.
Seksuaalineuvoja Minttu 